Ohi on!

Oi sitä ihanaa tunnetta kun viimeisenä aamuna musiikki raikaa käytävillä klo 5.30. Ponkasin ylös punkasta tuvan ensimmäisenä ja huomaamattani kiljahdin riemusta. Pitkä päivähän siitä kuitenkin tuli. Hyvää fiilistä mutta paljon odottelua. Kyllähän sinne jäävillä kavereilla oli vähä harmistuneen näköisiä ilmeitä. Aamupalan jälkeen riisuttiin viimestä kertaa m05 varustus ja siirryttiin siviilivaatteisiin. Varusteien palautus venyi hieman ja ku se oli tehty saatiin sotilaspassit ja reserviin mars! Portista ulos ja reservin auringosta nauttimaan. Täytyy sanoa että tuntui hienolta!! Tuonne ei tarvi enää palata, saa nauraa sunnuntaina sille junalle joka lähtee klo 18.00 kohti rovaniemeä.

Illalla ajeltiin pikkuporukalla saunomaan Ouluun. Tekihän se eetvarttia.

Viikon päästä varmaan alkaa työhommat ja saa nähä miten syksyn koulupaikan kanssa käy, 3.7. tulee tulokset ja saa nähdä oliko järkeä lukea intissä pääsykokeisiin.

Pieni yhteenveto palvelusajasta: Kaikenkaikkiaan oli ihan hyvä kokemus. Voin suositella kaikille jotka miettii jotain muita vaihtoehtoja. Ei se oikeasti kokonaisuutena ole niin paha miltä se kuulostaa kun väsyneet varusmiehet valittaa paskaa oloaan. Toki mulla ei ole paljon sanomista ku olin vain puoli vuotta paikanpäällä. Se on silti ihan totta, että kaverit tuolta päällimmäisenä jäi mieleen. Kasa hienoja ihmisiä ja kohtaamisia. Toki monia tärkeitä taitoja jäi myös käteen. Ja sängyn petaaminen tuntuu pieneltä vaivalta punkan särmäämisen jälkeen. Käytöstavat, puhetapa ja muut pienet arjen niksit kehitty kyllä inttiaikana. Oli huippu homma että lähdin lennokkimieheksi, ainoa mikä siinä vähän kaihertaa, on se että en oikein miellä itseäni sotilaaksi. Ei me peruskoulutuskauden jälkeen oikeastaan tehty mitään taisteluun liittyvää paitsi se ryhmätaitokisa ja leirillä yövyttiin teltassa. Mutta tuli kuitenkin annettua tilastoihin yksi varusmies lisää. Sitä maanpuolustuksen uskottavuus tarvii.

Jos oot lähiaikoina menossa armeijaan niin suosittelen kehittämään kuntoa ja opettelemaan suunnistamaan. Et halua kävellä huonokuntosena 10 km harhaan sen takia että et hoksannu tarkastaa kartan mittakaavaa.
Jos lennokkimiehen homma kiinnostaa, vaikka et ole alan harrastaja, niin kannataa äkkiä alkaa harrastajaksi, opetella vaikka simulaattorilla vähä lennättämään ja hankkia joku pikkunen kone. Jos oot harrastanu hommaa aikasemminki niin sinne pääsee helposti. Ne on mielenkiintosia ja aika helppoja hommia. Rovaniemellä ja Parolassa on mahdollisuus päästä maletoimintaan. Tänä kesänä käsittääkseni aletaan kouluttaa myös tiedustelulennokkialiupseereita, että sinnekin voi hakeutua, netistä varmaan löytyy tietoa.

Tämmönen ruljanssi oli sotavakiblogi. Mukava iltapuhde ja päiväkirja. Saatan jatkaa bloggaamista taas henripoika.blogspot.fi tuo valokuvausharrastus on ottanut taas vallan mun elämässä, niin sen puitteisa mennään.

tj1

On hääppönen fiilis. Oppitunteja, kotiutusjuhlia, palkintojenjakoja, yhteisiä muisteluita, lähes hellekeli ja hyvää seuraa. Pientä riehuntaa ja naatiskelua. Huomenna on se päivä. Viimeinen yö tässä punkassa, tässä tuvassa, varusmiespalveluksessa. Huomenna reserviin.


Hieno puolivuotinen takanapäin..


Aamuja uusille morteille ja tänne jääville vuoden miehille. Kyllä se siitä.

kun kaikki gonahtaa

Olipa mukava saada palautetta, kiitos Linne. Joku vissiin lukee tätä kuitenki :)
Iha hirveää meno nyt ku tj on niin wäbä. Kaks aamua enää. Tänään on jonkuverran hilpeät fiilikset ollu havaittavissa. Ite oon käyny ihan ylikierroksilla ja nyt nukahtaminen tuntuu tekevän tiukkaa.
Aamulla palauteltiin suurin osa varusteista. Kovasti juhannustekemistä suunnitellaan. Ilta kulu hyvästi sotkussa. Mukava ku on tutustunu niin moniin hienoihin miehiin täälä. Nyt loppuajasta vasta löytäny monia piileviä ystävyyssuhteita. Myös hierarkinen kuilu on hieman madaltunut kun loppu häämöttää.
Nää illat on kyllä hauskoja.
Yks alikersantti tuli päissään "keilaamasta" ja rupes opettaan miten pinkka tehdään. Perseilyn määrä on huipussaa. Saa nähä saako sitä rauhassa nukkua vielä tän yön.
Täytyy alistua siihen että sitä on ikuinen mortti. Siitäki on saanu kuulla ihan jonku verran. Valintojen maailma. Hajoaisin kuin  biojäte jos pitäis tänne vielä jäädä.

pyssykylässä kylässä

Eilen pääsin pitkästä aikaa lenkille ku oli sellanen olo että ei enää oo kipeänä. Tuli kyllä hyvä fiilis.


Alkaa huomata että ollaan loppusuoralla. Tänään palautettiin taisteluvälineet. Sinne meni morsian ja nasse.


Se on maanantai, kalsea keli, sataa vettä. Käytiin Sodankylässä komentajan vaihtotilaisuudessa. Oli ihan hieno juhla oikein paraati. Sielä pönotettiin kaatosateessa. Tulipahan nähtyä Sodankylän muke ja sotku. Uus komentaja piti puheen ja kyllähän se on niin isänmaallista.


Jännä huomata että ehkä jopa tykkää kulkea tää univormu päällä. Älkää kysykö vuoden miehiltä miltä niistä tuntuu. Tosipuheessa mulla ei enää edes pakota tää touhu niin paljo ku joskus keväällä.  Puoli vuotta on ihan hyvä aika olla intissä, ei vielä ehi ihan täysin hajota. Kolme aamua jäljellä. Jännä tunne se ettei tarvi enää tulla tänne enää torstain jälkeen.

minkä mä sil voin kun mun tj on nii wäbä

Vissiin viikko sitte viimeksi viestiä väsänny. Oon gonahtanu tähän kirjottamiseen ku on jo niin wäbä. Eli oon vähä kyllästyny ku on niin vähä enään aamuja. Ja mitään ei oikeastaan tapahdu. Nyt kai alko tapahtumaan ku rupes sormet kirjottelemaan.


Meillä on kuiten ollu ihan hauskaa täälä tällä viikolla. Toiset on ollu leirillä ja me ollaan tehty nakkihonmia ja nautittu ihanasta ulkoilmasta. Varusvarastolla ja ampumaradalla ollaan käyty auttamassa työntekijöitä. Ihan hyviä nuo nakit ku saa vähä etuoikeuksia ja tutustuu erilaisiin hommiin ja ihmisiin.


Tänään pakattiin varusteita ja puhistettiin rynkky viimisen päälle kiiltämään. Löysin siinä tohinassa sen kadonneen vasemman jalan släpärinki. Turhaa syytin sillon helmikuussa että joku ois sen pölliny. Ite vaan olin liian hyvin piilottanu sen.


Eilen muut tuli leiriltä ja nyt täälä on taas tohinaa kerrakseen. Kotiutus systeemit on kovaa vauhtia käynnissä. Enää ei pääse iltavapaille. Ei oikeestaan koko viikkona ois päässy mutta anottiin Jopin kans keskiviikko vapaaksi ja käytiin meillä saunomassa. Ja 1/2taipaleella kahvilla ja jopa kirjastossa palauttamassa myöhästyneet kirijat.


Harakan poikaset hyppäsi eilen pesästään parkkipaikan vieressä olevasta männystä.


Nyt taidan lähteä sotkuun kahaville ja sitte pihalle istuskelemaan ku sielä on niin hieno ilma taas vaihteeksi. Aamut mahtuu jo yhteen nyrkkiin.

kinesiä

Täällä taas. Seittemän päivän lomat takana. Oliha se elämää. Alkulomasta oli juhlia paljo. Sitte luettiin viimehetken pänttäyjset pääsykokeeseen ja keskiviikkona oli se suuri päivä. Olihan se helpottunut olo sen jälkeen. Meni itseasiassa ihan hyvin. Kuukauden päästä tulee tulokset, että ennen sitä ei passaa hurrata.


Jännä tulla näin viikonloppua vasten tänne. Toiset on lähössä loppusotaan huomenna. En tiiä mikä meidän kohtalo on. Mutta tämä on inttiajan pisin kiinnioloaika 13 aamua. Sittepä se loppuukin jo.


Loppusipa myös tää sairastelu. Kuukausi tuli täyteen flunssaa. Ei oo herkkua.
Harmi ku menee paras aika kesästä kineksessä. Mutta semmosta se on.

7 päivää

Tänään piti olla loppu terveystarkastus. Mutta se meni puihin jostain syystä. Meitä pyydettiin varusvarastolle auttamaan vähä ruuhkan purkamisessa. Oli hyvä kokemus. Mökki vähä mitä varusvarastolla tehdään sillon ku ei olla vaihtamassa varusteita. Lajiteltiin kaikkia vaatteita ja tavaroita hyllyihin koon ja kunnon mukaan. Mukavaa touhua näin yhen kerran ainaki.


Saatiin yllättäen myös ne kaks kunysatia joita meille on ehdotettu aikasemmin. Anoin sitten lisää lomapäiviä ja näillänäkymin oon ens perjantaihin asti lomilla. Joten sii juu leitör! Loman jälkeen tj13! Pitää ottaa siviilikamppeet mukaan. Reservin aurinko lämmittää jo!